Sukujuhla 24.8.2025 Koriston tallilla Kaarinassa
Karlin-suku kokoontui viettämään 9. sukujuhlaa Kaarinaan. Juhla- ja kokouspaikkana toimi Koriston talli. Sukujuhlapäivän sää oli viileä ja pääosin harmaa. Päivän aikana saatiin pieniä sadekuuroja, mutta hetkittäin näyttäytyi aurinkokin. Sukujuhlaan osallistujia oli tällä kertaa 50. Sukuneuvosto oli järjestänyt runsaasti erilaista ohjelmaa, mutta aikaa jäi myös keskusteluihin ja tutustumiseen sukulaisten kanssa.
Sukujuhla aloitettiin perinteisesti laulamalla yhdessä Varsinaissuomalaisten taulu. Säestyksestä ja muusta juhlan musiikista vastasivat Pinja ja Akseli Mäentaka. Sukuneuvoston puheenjohtajan Antti Karlinin aloitussanojen jälkeen Kaarina-Seuran sihteeri, matkailuopas Ritva Mutanen selvitti monipuolisesti Koriston tallin, Koriston alueen sekä Kaarinan historiaa ja nykypäivää. Koriston tila mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa jo vuonna 1439. Juhlapaikkamme Koriston talli on mahdollisesti osittain peräisin jo 1700-luvulta. Tallin viereiset 1700-luvulla rakennetut kolme aittaa ovat Varsinais-Suomen vanhimpia säilyneitä vilja-aittoja. Monenlaisten vaiheiden jälkeen Kaarinan kaupunki osti Koriston tilan vuonna 1984. Koriston tilan tallissa toimii nykyään kotiseutuyhdistys Kaarina-Seura.
Aamupäivän toinen esitys vei juhlaväen taruolentojen, erityisesti tonttujen pariin. Kansatieteilijä Marcus Lepola Paraisilta kertoi meille erityisesti saaristoon sijoittuvia tonttutarinoita. Lepolan esityksessä vilahtivat ainakin talotontut, riihitontut, saunatontut, hammastontut ja joulutontut. Tontut pitivät huolen siitä, että talossa elettiin siististi ja kohtuullisesti. Jos ihminen käyttäytyi huonosti tai ylimielisesti tonttua kohtaan, tonttu saattoi kostaa hyvinkin ikävällä tavalla. Huonosti kohdeltu tonttu saattoi lähteä talosta ja sytyttää vaikka jonkun rakennuksen palamaan. Hyvin kohdellut tontut taas auttoivat tilaa ja varjelivat tilan hyvinvointia. Jos tonttu viihtyi hyvin tilalla, myös tila menestyi. Tapana oli jouluna huomioida ja palkita talon tontut. Monet sukujuhlan osallistujatkin muistivat saunaan mennessä tervehtineensä saunatonttua ja vieneensä jouluna puuroa tontuille.
Marcus Lepola tarinoimassa. Kuva: Tuula-Riitta Karlin
Lepolan esitystä seurattiin tarkasti. Kuva Katja Isotalo
Marcus Lepolan hauskan tarinoinnin jälkeen kokoonnuimme pihalle perinteiseen yhteiskuvaan. Sitten pääsimmekin nauttimaan lounasta. Lounaspöydästa vastasi Ravintola Kajutan Paraisilta. Vilkas puheensorina täytti tallin. Lounastauon aikana ehdittiin ostaa myös arpoja, tutustua näyttelyihin ja osallistua sukusuunnistukseen.
Ruokailun jälkeen saimme kuulla Outi Salon esityksen Martta Mariantyttärestä. Salon syksyllä 2024 julkaistu kirja ”Martta Mariantytär, Kastun torpasta opettajia opettamaan”, kertoo Martta Kairisesta, joka oli Salon kummitäti ja äidin serkku.
Outi Salo kertoi esityksessään kirjan taustasta ja kirjoittamisprosessista. Salo luonnehti kirjaansa dokumenttiromaaniksi, jonka lähdeaineistona on ollut omat muistot, suvun muistot ja kertomukset, suvun arkistot (kirjeet, muistikirjat, vieraskirjat, esineet) sekä yleisarkistojen asiakirjat. Erityisesti Outi Salon esitys valotti meille Martta Kairisen elämänvaiheita. Sitkeys ja lahjakkuus vei vuonna 1891 aviottomana lapsena Kaarinassa syntyneen Martan vaatimattomista lähtökohdista opettajaseminaarin lehtoriksi.
Outi Salon kirja selvittää päähenkilönsä Martan elämän lisäksi Martan perheen ja suvun historiaa sekä tyttöjen ja naisten elämää 1900-luvun alkupuolella. Martan sukupolvi eli yhteiskunnallisten mullistusten keskellä ja koki kolme sotaa. Noihin vuosikymmenin mahtui kuitenkin myös paljon edistysaskeleita kuten yleinen äänioikeus, naisten aseman paraneminen ja oppivelvollisuus. Ari Vilénin arvio kirjasta on Sukutiedotteessa 2/2024.
Outi Salo esittelee Martta Kairisen elämänvaiheita esittelevää näyttelyä. Kuva Tuula-Riitta Karlin
Suurin osa sukujuhliin osallistuneista oli osallistunut Karlin suvun sukujuhlaan jo useamman kerran. Turkulainen Hilkka Jaatinen muisteli olleensa sukujuhlassa ainakin viisi kertaa. Seurana ovat olleet aviomiehen lisäksi äiti ja sisaret. Kuuskosken sukuhaaraan kuuluvan Jaatisen saa lähtemään sukujuhlaan mahdollisuus nähdä sukulaisia. On aina mukava yllätys, jos näkee jonkun harvoin nähdyn sukulaisen. Niin kävi tälläkin kertaa.
Tuula Tähtisalo, Hilkka Jaatinen ja Kati Arkkila iloisissa sukujuhlatunnelmissa. Kuva Katja Isotalo
Kuuskosken sukuhaaraan kuuluvat pikkuserkukset Riitta Päivärinta Pöytyältä ja Leila Isotalo Aurasta tapasivat jälleen sukujuhlassa. Kuva Katja Isotalo
Koriston tallin tilat mahdollistivat sukujuhlaan monenlaista ohjelmaa. Antti Karlin oli laatinut sukusuunnistuksen, joka sisälsi 10 mainiota sukuun ja sukujuhlapaikkaan liittyvää kysymystä. Sukusuunnistukset tehtävät ja vastaukset löytyvät tästä tiedotteesta. Muutama osallistuja innostui osallistumaan myös Koriston tallin esinevisaan, jossa tunnistettiin tallin seinällä esillä olevia vanhoja työkaluja ja muita esineitä. Tunnistettavana oli ainakin pokasaha, vesuri, kaulauskapulat ja heinähanko. Kummankin visan parhaat palkittiin sukujuhlan lopuksi uusilla sukuseuran muistilehtiöillä ja kynillä.
Sukujuhlan jälkeen saimme palata kiitollisina kotipaikkakunnillemme. Päivän aikana oli jälleen saatu uutta tietoa suvusta, kuultu mielenkiintoisia esityksiä, tavattu tuttuja ja tutustuttu uusiin ihmisiin.
Kuva sukurastilta. Kuva Rita Salviander Sukujuhlan musiikista vastasivat Pinja ja Akseli Mäentaka, kuva Katja Isotalo
Arpajaiset ovat aina olleet suosittuja, kuvassa palkintoja. Kuva Katja Isotalo
Katja myymässä arpoja. Kuva Tuula-Riitta Karlin
Sirpa Mäki, Anne Leppänen ja Antti Karlin esittelevät sukuseuran uusia myyntituotteita. Kuva Katja Isotalo
Kirjoittaja: Katja Isotalo